Uimari Ida Hulkko ja korkeushyppääjä Ella Junnila pystyvät yhdistämään opinnot ja huippu-urheilun paremmin nyt kuin ennen koronaa. Myös Tampereen kaupungin tarjoamat harjoittelumahdollisuudet saavat kiitosta.
Uimari Ida Hulkko ei aluksi uskonut, että hänestä tulisi koskaan olympiaurheilijaa. Nyt hänellä on hallussaan useita Suomen ennätyksiä rintauinnissa sekä paikka olympiajoukkueessa.
“Olen aina urheillut nautinnon ja hauskuuden takia, enkä koskaan ajatellut, että tästä tulisi ammatti”.
Hulkko treenaa kaksi tai kolme kertaa päivässä Tokiossa syyskuussa järjestettäviin olympialaisiin. Hän kertoo, että korona-ajan harjoittelu on ollut hänelle hyväksi. Hulkko kiittelee erityisesti Tampereen kaupunkia, joka on mahdollistanut pääsyn uimahallille, vaikka liikuntapaikat ovat suurelta yleisöltä suljettuna. Hän on saanut myös oman radan, jolla harjoitella.
“Seuraavana tavoitteena on voittaa EM-mitali toukokuussa. Se vaatii tietenkin nappisuorituksen ja sen, että ylipäätään pääsee finaaliin. Mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä”.
Myös yliopisto-opinnot ovat sujuneet Hulkolla hyvin korona-aikana, kun kurssit järjestetään lähes kokonaan etäopetuksena. Hänestä on hienoa, että kaksoisuraan kannustetaan, mutta englantia opiskelevalle Hulkolle urheilu on tällä hetkellä selkeä ykkönen. Opiskeluista hän ei ota paineita.
“Etäopiskelu on nyt parasta, mitä itselle olisi voinut tapahtua. Tämä on mahdollistanut sen, että pysyn samassa rytmissä muiden kanssa, vaikka matkustaisin tai olisin leireillä.”
Junnila rakastaa kisaamista
Korkeushyppääjä Ella Junnila nappasi hiljattain Suomen ennätyksen tuloksella 196 senttimetriä. Ennätys syntyi maaliskuussa Puolassa järjestetyissä sisäratojen EM-kilpailuissa. Tällä hypyllä Junnila vahvisti myös paikkansa olympiajoukkueessa. Nyt hän valmistautuu kisoihin harjoittelemalla lähes päivittäin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.
“Pirkkahalli on iso halli, mutta sielläkin pitää tarkkaan suunnitella, että samaan aikaan paikalla ei ole liikaa ihmisiä.”
Junnilan perhe on täynnä kilpaurheilijoita. Sekä puoliso että isä ovat entisiä pituushyppääjiä, hänen äitinsä on pituushypyn Suomen ennätyksen haltija, ja äidin puoliso on entinen kolmiloikkaaja. Kotona kuitenkin puhutaan muustakin kuin urheilusta.
Junnila kertoo nauttivansa kilpailemisesta. Suomessa hänelle ei kuitenkaan tunnu löytyvän vastustajia, vaan hän joutuu kisaamaan yksin.
“Kun pääsin EM-kisoihin, siellä oli ensimmäistä kertaa muita naisia hyppäämässä kanssani samoissa korkeuksissa. Sain kisatilanteesta ihan erilailla irti kuin siitä, että olisin ollut vain yksin suorittamassa tulosta”.
Politiikan tutkimusta opiskeleva Junnila kertoo, että huippu-urheilu ja yliopisto-opinnot vaativat priorisointia. Opiskelut ovat Junnilalle tärkeitä, mutta ne joustavat urheilun edeltä.
“Etäopinnot ovat olleet aivan luksusta. Itselleni on tulossa ulkomaanleiri keväällä, ja voin seurata Euroopan toiselta laidalta luentoja samaan tapaan kuin kotoa Tampereelta”.
Tokion kesäolympialaiset piti järjestää jo viime vuonna, mutta ne jouduttiin siirtämään koronapandemian vuoksi. Kisat on tarkoitus järjestää tämän vuoden heinä-elokuussa ilman yleisöä.
Toimittaja: Sandra Nenonen
Artikkelikuva: Mine Kasapoglu / ISL
